Tää on vaa nii väärin...mä en osaa selittää, mutt must tuntuu ettei eräs ihminen välittänytkään musta ikinä...tulinko käytetyksi? en tiedä. sain lääkäriltä kivat testi tulokset...vaikea masennus. Miten mä jatkan kun en tiedä yhtään mistään mitään?? mä en osaa olla Yukin kaa kunnolla...mä alan miltei itkee joka kerta ku näen hänet...syrämmee sattuu nii kalmalast...mä tunsin sitä tyyppiä kohtaan niin paljon...ja nyt en tiedä haluaako hän edes puhua mulle enää...miks mä oon tämmöne paska? Onneks mulla on sentää Jessi ja Camu viel johon turvautuu ja joiden kaa voi puhuu...

nyt näyttäis siltä...ett alan käydä kerran viikos minimi, terapiass ja ellei se auta...eiku vaa lukkojen taakse.

Just ku kaikki alko näyttää hyvältä ja mä tunsin jaksavani läpi elämän ylä ja alamäkiä...nyt en näe missään valoisaa enää...kaikki mikä oli ihan itsestään  selvää...tuntuu nyt aivan liian etäiseltä ja vieraalta. Eikö meitä olekaan enää? jäänkö taas ihan yksin? onko minun sittenkin parempi kuoleman kylmässä pimeydessä....