Mä haluun pois, en enää kestä tätä
minä ja synkkyyteni, kauas pois
en haluu jättää mulle rakkaita
mutt mä riistän iteltäni elämämän
elämän joka ois voinu olla vaikka kui hyvä ja onnellinen
nyt sitä vaihtoehtoa ei enää näy, ei tunne
on kaikki mitä luulis riittävän, ihan siedettävä koti ja oma rakas
kuolutus meneillä ja rahaa niin että pärjää
mutt silti, elämä ois ihanaa, ilman mua
en tunne että mua tarvitsee kukaan muukaan
en  usko että mua rakastetaan takas
vain minä, musiikki ja synkkä mieleni, muuttaa syrjään
missä kenenkään ei tarvitse olla mun ja tylsyyteni kaa tekemisissä
missä voin kulkea myrskyisessä yössä soraista rantaa pitkin,
näin mietin ain hiljaa: oli aika jolloin vielä itkin.